Kultalusikka suussa?

Sain viime tekstiini kommentin jossa mainittiin varakkaat vanhemmat vaurastumisen mahdollistajina. Ajattelinkin kommentin innoittamana kirjoittaa niistä asioista jotka minä olen kokenut omaa vaurastumista edesauttaviksi tekijöiksi.

Ensimmäiseksi asiaksi koen rohkeuden. Koen yhtenä vahvuutena sen, että olen uskaltanut ottaa riskejä, ne ovat kannattaneet. Tällä tarkoitan sekä asuntojen ostamista että eteenpäin kouluttautumista ja hyppäämistä uusiin työpaikkoihin. Tottakai myös asuntojen vuokraaminen on vaatinut rohkeutta. Olisi ollut paljon helpompaa myydä edellinen ja ottaa uuteen näin ollen vähemmän lainaa.

 

Toisaalta minulla on aina ollut halu omistaa. Tällä tarkoitan sitä, että vuokranmaksaminen on tuntunut rahan heittämiseltä kaivoon. Tämä on ajanut asuntojen ostamiseen mutta toisaalta myös keräämään rahaa tilille. Seuraava tärkeäksi kokemani asia onkin se, että olen ymmärtänyt shoppailun yhteyden tunteisiin. Rahan kuluttaminen shoppailun kautta on tuottanut hetkellistä nautintoa ja positiivista tunnetta, joka on kuitenkin (ainakin minulla) johtanut katumiseen, ainakin sen jälkeen kun on kurkannut tiliotetta. Olenkin tietoisesti pyrkinyt keräämään nämä positiiviset tunnekokemukset jostain muualta ja shoppaillut vain silloin kun on todellinen tarve eli ei juuri koskaan.

 

Otsikkoon viitaten en todellakaan ole kultalusikka suussa syntynyt. Vanhempani ovat keskiverto toimeentulevia, mutta he eivät ole ikinä olleet innostuneita sijoittamisesta vaan makuuttaneet rahaa lähinnä tilillä ja pyrkineet maksamaan lainat aina nopeasti pois. Olen kuitenkin kiitollinen vanhemmilleni kahdesta asiasta ja ensimmäinen näistä on takaukset. Puhdasta rahaa en ole vanhemmiltani ikinä saanut (ellei nuorena saatua viikkorahaa lasketa) mutta vanhemmat ovat huolehtineet lainojeni takauksista. Tämä on ollut merkittävä apu tässä vaurastumisen matkalla. Toinen olennainen vanhemmilta peritty asia on nuuka elämäntapa. Muistan miten lapsena ärsytti nuukailu ja luulin aina meidän olevan tosi köyhiä kun syötiin samaa ruokaa useampana päivänä ja ajettiin vanhalla autolla. Sähköäkään ei saanut kuluttaa eikä suihkussa lotrata lämmintä vettä. Myönnän kyllä tästä jääneen myös negatiivisen kaiun, mikä näkyy mm. siinä etten tingi välttämättömistä (esim. lämmin vesi suihkussa), mutta toisaalta haluan ajaa kohtuu uudella autolla. Mutta muuten pyrin käyttämään rahaa nykyään viisaammin ja harkitummin kuin esimerkiksi 10 vuotta sitten. Täällä suunnalla ei siis todellakaan olla synnytty kultalusikka suussa vaan enemmänkin opeteltu uusi asenne ja elämäntapa rahan suhteen! (Niin että munkin lapset voi sitten ehkä joskus sanoa kuinka ärsyttävää on syödä useampana päivänä samaa ruokaa :D )