Ajattelin
kerrankin kirjoittaa toisen blogikirjoituksen pohjalta. Kyseinen blogi on
Minnan Rahataidot-blogi ja kirjoitus käsittelee muiden ihmisten merkitystä
vaurastuttajina (https://www.rahataidot.fi/category/vaurastumisen-psykologia/).
Haluan nostaa alkuperäisen kirjoituksen esille myös omassa blogissani koska
voin allekirjoittaa kirjoittajan ajatukset täysin!
Oma mieheni
on taloudellisesti erittäin tarkka. Hänellä ei ehkä ole samalla tavalla
mielessä sijoittaminen tai taloudellinen riippumattomuus mutta hän on opettanut
minulle paljon siitä, mitkä asiat elämässä ovat oikeasti tärkeitä ja mihin
asioihin haluan oikeasti panostaa. Nämä asiat eivät ovatkaan shoppailu ja
muoti, baareilu, drinkit ja taksilla ajelu eikä lopulta edes hieno auto.
Ehdottomana ykkösenä elämässä tällä hetkellä on meidän parisuhde ja yhteinen
aika sekä tietysti kokonaisuudessaan vapaa-aika. Tätä vapaa-aikaa on
mahdollista myös ostaa- eli tehdä vähemmän töitä. Tällöin on toisaalta
mahdollista säästää käyttämällä aikaa eväiden tekemiseen ja ylipäänsä asioiden
HARKITSEMISEEN. Itselläni rahan kuluttaminen liittyy hyvin usein äkkinäisiin,
harkitsemattomiin päätöksiin. (Kävipä kerran niin että menin työpäivänä
lounastauolla katselemaan itselleni autoa jonka ilmoituksen olin nähnyt
nettiautossa….lähdin lopulta liikkeestä tuplahintaisen, 40000e arvoisen auton
kanssa…) Mieheni ei toimisi näin ikinä! Hän on harkitseva, järkevä ja kaikinpuolin
minua täydentävä. Ihailen ja kunnioitan näitä piirteitä hänessä suuresti ja
olen pyrkinyt imemään niitä myös itseeni. Mieheni on saanut aikaan minussa myös
asioiden, etenkin raha-asioiden tiedostamista. Tämä näkyy muun muassa tämän
blogin perustamisena, budjettien tekemisenä ja tavoitteiden laatimisena.
Voinkin
sanoa että taloudellinen kasvu on osaltaan myös mieheni ansiota. Vaikka olemme
jakaneet kulumme (ja elämämme) vasta vähän aikaan, hänen vaikutuksensa
talouteeni on ollut suuri. Miten se sitten konkreettisesti näkyy? Tässäpä
muutama juttu…
-Tarjoukset
(hyvien tarjouksien perässä siis mennään, mutta arvioidaan toki onko se
kannattavaa ja tarvitaanko oikeasti. TAI EI. Mieheni ei mieti tarvitaanko
oikeasti koska hän on hamsteri. Ja siedän sen hänessä.)
-Vanhaksi
menevät tuotteet. Voin kertoa että kohtalaisen hyvistä tuloista huolimatta
harrastamme kauppaan suuntaamista juuri ennen klo 21 jolloin voimme noukkia
mukaamme S-ryhmän kaupoista -60% tuotteet
-Harkitseminen.
Jos kyseessä on isompi hankinta, hankintaa pohditaan ja pitkään. Lisäksi
vertaillaan vastaavia tuotteita ja luetaan muiden käyttäjien kokemuksia sekä
mahdollisesti odotetaan ale-kamppanjaa jota voisi hyödyntää. Saattaa olla että
tämän harkitsemisvaiheen aikana todellinen tarve on jopa poistunut ja taas
säästettiin :D
-Loppuun
kuluttaminen. Todellakin LOPPUUN. Uudet lenkkarit ostetaan kun edellisissä ei
ole pohjaa. Ei ole tapahtunut viimeiseen kymmeneen vuoteen… Kesäloman aikana
siivosin meidän maustehyllyn ja kiikutin roskiin 7-8 vuotta sitten viimeisen
käyttöpäivän omaavia mausteita. Sanomattakin selvää että tämä kiikuttaminen
piti tehdä salassa.
Mutta rahaa
voi siis säästää myös valitsemalla seuransa. Mikä luojan lykky onkin sekä mun
tilille että sydämelle että tuo mies on juurikin mun <3
(Onkohan tästä tulossa taloudellisen vaurastumisen ohella rakkausblogi...)
(Onkohan tästä tulossa taloudellisen vaurastumisen ohella rakkausblogi...)
Kyyyyllä talousblogissa saa olla rakkauttakin, koska se on vähintään yhtä ihanaa kuin hanskassa oleva talous <3
VastaaPoistaJoo kyllä minä ennemmin rakkauden valitsen kuin rahan, etenkin nyt kun rakkaus on helppoa :)
PoistaOma tavoitteeni on ollut taloudellisen turvallisuuden saavuttaminen (eri asia, kuin "riippumattomuus"). Sillä on todellakin suuri merkitys, minkälaisten ihmisten kanssa on tekemisissä.
VastaaPoistaOlen itse sinkku, mutta kovasti etsinyt sitä naista, kuka haluaisi säilyttää hammasharjaansa samassa vessassa.
Viime seurustelu-yritys päättyi erimielisyyksiin raha-asioista. Nainen oli kulutuskeskeinen ja asui vielä vanhemmillaan. Halusi "ostaa ekaksi kämpäksi 200Teur kolmion", yksikseen. Eikä uskonut ollenkaan, että sellaista ei voi hänen n. 1700eur nettopalkalla edes haaveilla.
Itse olen jalat-maassa-tyyppinen tapaus. Asun erittäin edullisesti ja vaatimattomasti, en osta asioita siksi, että olisi tarve näyttää jollekin.
Lopulta tuo seurustelun tunnustelu päättyi aivan erilaiseen talousajatteluun. Olisin ollut valmis tottakai laittamaan oman osani yhteiseen asuntoon ym. Mutta tämä toinen oli aivan täysi suuruudenhullu. Olisin voinut ostaa kerralla velattoman 3h+k asunnon, mutta eihän se kelvannut. Piti olla hienointa.
Minäkin olen ollut juuri tuollainen kuvailemasi nainen aiemmin. Ikä on tehnyt tehtävänsä ja järkeä on tullut päähän. Toisaalta oma suuruudenhullu hankintani tuottaa nyt ihan hyvin eli joskus riskit saattavatkin vahingossa kannattaa :) Mutta oikea nainen tulee kyllä kohdalle kun on sen aika!
PoistaParisuhteessa saa kyllä aika meheviä riitoja aikaiseksi jos rahaan liittyvät näkemykset kovasti eroaa. Meillä on onneksi suht samanlainen ajatusmaailma, mies ehkä hiukan hövelimpi mutta toisaalta tienaa myös enemmän. Se että kuinka paljon kumpainenkin pistää Nordnettiin on ehkä yhdentekevä seikka, enemmän painaa se arkikulutuskäyttäytyminen. Molemmat ollaan hintatietoisia ja pyritään löytämään aina se paras hinta-laatusuhde, oli sitten kyseessä lomamatka, ruokaostokset tai vaatteet.
VastaaPoistaNäinhän se on. Mutta kyllä toisen toiminta vaikuttaa salakavalasti myös omaan toimintaan niin hyvässä kuin pahassa. Omassa taloudessa onneksi hyvässä :)Että vaikka taloudellise näkemykset olisivatkin aluksi hyvinkin erilaisia, en lähtisi heti heittelemään kirvestä kaivoon vaan koulutus käyntiin :D
PoistaHeh! Tuo autoepisodi on myös itselleni tuttu: lähdin autokaupoille 7.000 euron budjetilla ja palasin 20.000 euron autolla :D Niin käy joskus!
VastaaPoistaMeillä on parisuhteessa asiat aivan päälaellaan: mieheni ei piittaa pätkääkään raha-asioista ja kaikki menee mikä tuleeki (+ aikalailla ylimääräistäkin kulutusluottojen muodossa...). Minä hoidan meillä kaikki yhteiset raha-asiat ja huolehdin mm. siitä, että loppukuusta on vielä yhteisellä tilillä ruokaan rahaa. Kerran erehdyin ihan kouluttamismielessä antamaan miehelleni kuukauden ajaksi vastuun kaikista talouden menoista, laskuista ja ostoksista: kuukauden ruokabudjetti oli tuhlattu viikossa. Ja tämä oli vielä opiskeluaikana, kun ruokabudjetti oli oikeasti tiukka, eikä ylimääräistä ollut...
Tuo on kyllä paha, jos on erilaiset näkemykset ja tavat. Mutta ehkä hän herää kun huomaa mitä kaikkea sinä saat saavutettua :)
VastaaPoista