Minulla paha tapa verrata itseäni aina
muihin. Toisaalta se motivoi saavuttamaan enemmän ja ponnistelemaan unelmien
eteen mutta siinä on olemassa myös negatiivinen näkökulma. Mukana on varmasti
myös kateutta ja pettymystä itseen.
Vähän aika sitten jouduin herättelemään
itseäni ihan tosissani. Luin jostakin sosiaalisen median syövereistä naisesta,
joka kertoi hänellä olevan kolme sijoitusasuntoa. Minulle iski heti kateus,
miksi minulla ei ole! Pysähdyin ajattelemaan tätä asiaa ja kysymään itseltäni,
miksi olen niin pettynyt itseeni jos joku toinen on saavuttanut enemmän. Enkö
voisi keskittyä omaan juttuuni ja olla tyytyväinen siihen mitä olen saavuttanut.
Näiden negatiivisten ajatusten ja tunteiden kanssa pyörin siis hetken.
Heräsin ajattelemaan myös sitä, että se
kuinka monta sijoitusasunto sinulla on, ei kerro varallisuudesta juuri mitään.
Asunnot voivat olla pieniä ja syrjäseudulla. Eroa on myös siinä, mikä on
omavaraisuusasteesi. Päädyinkin laskemaan että omien asuntojeni arvolla saisin
hienosti hankittua kelpo määrän yksiöitä. Mutta ei, se ei ole valitsemani tie.
Olen tähän asti sijoittanut isompiin, ”perheasuntoihin” ja se on toistaiseksi
se tie, mitä kuljen. Enkö voisi vain iloita muiden menestyksestä enkä
automaattisesti vertaisi itseäni ja varallisuuttani muihin.
Näiden ajatusten johdattelemana törmäsin
myös erääseen naiseen joka nimeää itsensä sijoittajaksi. Sijoituksina hänellä
on täysin velkarahalla hankittu yksiö ja joitakin osakkeita. Mietin, miksi en
itsekin voisi kutsua itseäni sijoittajaksi. Siksi, etten koe olevani tarpeeksi
hyvä ja etteivät sijoitukseni ole vielä tarpeeksi merkittäviä. Mutta milloin
tämä hetki sitten on? Luulen, että voin kutsua itseäni sijoittajaksi sitten kun
teen sitä työkseni eli se myös elättää minut täysin. Ärsyttävää miten me naiset
(kyllä, uskon tämän olevan sukupuolikysymys) emme voi olla ylpeitä
saavutuksistamme ja rinta rottingilla sanoa olevamme sijoittajia vaikka
salkussamme olisi vain muutama osake?
Aionkin tulevaisuudessa kiinnittää
negatiivisten ajatusten vähentämiseen tiedostavasti huomiota. Itsekeskeinen ei
pidä olla, mutta tyytyväinen itseensä ja siihen mitä on saavuttanut <3
Se on ihan totta, että turha verrata omia saavutuksia muiden saavutuksiin, siitä ei saa kuin pahan mielen.
VastaaPoistaOlen itse varastomies ja osakkeissa nyt n. 230t. Nollasta olen aloittanut koko projektin, eikä vanhemmat ole auttaneet ollenkaan tässä. Varastomiehen työtä on joutunut tekemään melko lujasti yli 10 vuotta, että ollaan tässä pisteessä. Vuoden 2007 lopussa varallisuus oli n. 3000eur, nyt siihen voi laittaa melkeinpä kaksi nollaa perään.
Toisilla voi olla taustalla varakkaat vanhemmat, jotka on tukeneet ja kenties antaneet rahaa, tai ennakkoperinnön yms. Sellaisiin on turha verrata itseään.
Tärkeintä on näissä asioissa eteneminen ja positiivinen liike eteenpäin. Jos ikää alkaa olla ja edelleen niissä osakkeissa (tai mitä suorittaakaan, asuntosijoittamista tms.) se muutama tonni, niin se voi olla jo pahakin ongelma.
Nostan kyllä hattua sinulle, hienon salkun olet saanut rakennettua! Osakesijoittaminen kiinnostaisi kovasti minuakin, mutta jotenkin pelkään osakkeiden tulevan seuraavan kymmenen vuoden aikana alas. Saanko kysyä, minkäikäinen olet? Sainkin tästä kommentistasi idean seuraavaan tekstiini, kiitos siitä :)
VastaaPoistaOlen saman ikäinen, kuin sinäkin, -83. Olen kotoisin aika köyhistä oloista ja oli hakeuduttava aikanaan töihin niin nopeasti, kuin suinkin pääsi. Aika liki 18v täytettyäni jouduin maksamaan asumisesta ja syömisestä täyden hinnan vanhemmilleni, joten opiskelu ei välttämättä olisi ollut niin mahdollista.
PoistaNykyisin olen vuokrafirmassa töissä ja olen ollut koko työikäni logistiikka-alalla duunissa, ensiksi rekkaterminaalissa lemppaajana, lastin luetteloitsijana, kuorma-auton apumiehenä kantamassa kodinkoneita ja nykyisin varastossa tekemässä lähinnä keräilyä ja hyllytystä.
Pakko myöntää, että tämä projekti on aiheuttanut negatiivisia kehityskulkuja lähinnä parisuhdemarkkinoilla, yleisenä toimintamallinahan suomessa on käyttää 100% saadusta palkasta ja jos toimit jotenkin toisin - et ole välttämättä puolisoehdokkaana kuumaa kamaa.
Osakesijoittamisella olen hakenut taloudellista suojaa ja turvaa.
Hyvä kirjoitus! Olen kova vertailemaan itseäni muihin. Yhtäkkiä omat onnistumiset ei tunnu miltään kun huomaa että joku on tehnyt vielä paremmin. Helposti iskee kateus ja masennus - miksi aina joku muu on parempi kuin minä? Yritän näitä ajatuksia työstää, jotta osaisin iloita omista onnistumisista ja keskittyä niihin. Lopulta kuitenkin elän sitä omaa, itserakentamaani elämää enkä kenenkään muun.
VastaaPoista