Katse tulevaisuuteen!

Olen viime aikoina pysähtynyt miettimään tulevaisuutta poikkeuksellisen usein. Luulen, että syynä tähän on henkisesti kuormittava työni, johon olen etsinyt pause-nappulaa taloudellisen suunnittelun kautta. Tällä hetkellähän katse on suunnattu 15 vuoden päähän, jolloin netto-omaisuus erittäin optimisen suunnitelman mukaan hipoisi miljoonan rajaa. Kysymys kuuluukin, haluanko raataa ja olla väsynyt työhöni seuraavat 15 vuotta ja sitten loppuelämän levätä laakereilla? En todellakaan! Luin uudesta Kotivinkistä jutun perheestä joka vietti sapattivapaan joka seitsemäs vuosi. Eli kuusi vuotta töitä ja vuosi vapaata! Miten hieno idea!

15 vuoden päästä elämäntilanteeni todennäköisesti ja toivon mukaan on sellainen että haluan kuitenkin jollakin tavalla itseäni toteuttaa työrintamalla ja todennäköisesti saan jonkinlaista ansiotuloa. Mahdollisesti lapset ovat sen ikäisiä että heillä on jo omat juttunsa ja koulunsa eikä työntekeminen ole lapsilta pois. Näin ollen haluan todellakin käyttää sapattivapaani ja usean sellaisen juuri silloin kun voin saada siitä eniten irti. Ajattelinkin hieman muokata suunnitelmaani ja lisätä sinne sapattivapaita ja samalla siirtää miljoonan tavoitteluni ajanjaksoa. Elämä on kuitenkin tässä ja nyt ja nämä taloudellisten suunnitelmien toteuttaminen intohimo ja harrastus, ei koko elämä. Siinä vaiheessa kun ikää on mittarissa 50 vuotta, en usko että sillä on suurtakaan väliä onko netto-omaisuuteni 800ke vai miljoona! Palaan siis uusien suunnitelmien kanssa pian asiaa! Nyt painun tuonne ihanaan auringonpaisteeseen juoksemaan ja sitten sunnuntailisien perässä töihin J