sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Katse tulevaisuuteen!


Olen viime aikoina pysähtynyt miettimään tulevaisuutta poikkeuksellisen usein. Luulen, että syynä tähän on henkisesti kuormittava työni, johon olen etsinyt pause-nappulaa taloudellisen suunnittelun kautta. Tällä hetkellähän katse on suunnattu 15 vuoden päähän, jolloin netto-omaisuus erittäin optimisen suunnitelman mukaan hipoisi miljoonan rajaa. Kysymys kuuluukin, haluanko raataa ja olla väsynyt työhöni seuraavat 15 vuotta ja sitten loppuelämän levätä laakereilla? En todellakaan! Luin uudesta Kotivinkistä jutun perheestä joka vietti sapattivapaan joka seitsemäs vuosi. Eli kuusi vuotta töitä ja vuosi vapaata! Miten hieno idea!


15 vuoden päästä elämäntilanteeni todennäköisesti ja toivon mukaan on sellainen että haluan kuitenkin jollakin tavalla itseäni toteuttaa työrintamalla ja todennäköisesti saan jonkinlaista ansiotuloa. Mahdollisesti lapset ovat sen ikäisiä että heillä on jo omat juttunsa ja koulunsa eikä työntekeminen ole lapsilta pois. Näin ollen haluan todellakin käyttää sapattivapaani ja usean sellaisen juuri silloin kun voin saada siitä eniten irti. Ajattelinkin hieman muokata suunnitelmaani ja lisätä sinne sapattivapaita ja samalla siirtää miljoonan tavoitteluni ajanjaksoa. Elämä on kuitenkin tässä ja nyt ja nämä taloudellisten suunnitelmien toteuttaminen intohimo ja harrastus, ei koko elämä. Siinä vaiheessa kun ikää on mittarissa 50 vuotta, en usko että sillä on suurtakaan väliä onko netto-omaisuuteni 800ke vai miljoona! Palaan siis uusien suunnitelmien kanssa pian asiaa! Nyt painun tuonne ihanaan auringonpaisteeseen juoksemaan ja sitten sunnuntailisien perässä töihin J   

4 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen idea! Tuo on vähän niin kuin välimuoto. Kun yleisestihän tässä säästämisessä ja sijoittamisessa on ideana nimenomaan tarpeentyydytyksen lykkääminen tulevaisuuteen, jotta korkoa korolle saa aikaa toimia. Jos joka 7. vuosi pitää sapattivuoden, on tämä tietysti pois myös tulevaisuuden säästöistä, mutta eihän elämä ole joko tai. Kun toisaalta on paljon ihmisiä, jotka eivät säästä ja sijoita lainkaan... Niin tarvitseeko sitten itse mennä aivan toiseen ääripäähän. Elämä on tässä ja nyt, eikä ikinä tiedä kuinka pitkään elää.

    Toisaalta käytännössä voi joillain aloilla/ työpaikoissa olla hankalaa toteuttaa tuota. Vuorotteluvapaakaan ei oikein vastaa tähän unelmaan, kun siinä on niin tiukat ehdot nykyään, mm. 20 vuoden työhistoria, eikä sitä saa kuin max 180 pv kerrallaan (ainakin Wikipedian mukaan). Eihän ole mitenkään itsestään selvää, että työnantaja antaisi vuodeksi palkatonta vapaata, joten siinä tapauksessa täytyisi irtisanoutua kenties erinomaisen hyvästä työpaikasta. Toisaalta saahan siinä aikamoisen vastapalkkion rohkeudestaan. Yleensä kuitenkin kun yksi ovi sulkeutuu, toinen aukeaa. Elämästä pitää tehdä oman näköistä. :)

    Tietysti kannattaa huomioida tällaisen valinnan vaikutus myös tulevaan vanhuuseläkkeeseen, joka toisaalta tuskin muutenkaan meidän ikäpolvelle tulee kovin suuri olemaan... Ja kuka tietää, saattaahan sapattivuoden aikana lepäävissä aivoissa syntyä vaikka miljoonien arvoinen yritysidea. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin opintovapaan avulla sapattivuosi pitäisi onnistua suht helposti alalla kuin alalla. Ideana tässä on turvata oma eläke enkä minä ainakaan laske virallisen eläkkeen varaan enää mitään, tuskin sellaista 30 vuoden päästä onkaan :D

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Eikö olekin! Ja vapaata varmasti arvostaa eri tavalla kun tietää palaavansa vielä täysipäiväisesti töihin!

      Poista

Syy hiljaisuuteen

Hei pitkästä pitkästä aikaa! On kulunut pitkä aika siitä kun olen viimeksi päivittänyt blogia tai saati lukenut muiden päivityksiä. Viime ...