Pysähdyin miettimään
elämää ja rahankäyttöä eri vaiheissa.
Opiskeluaikoina olin säästäväinen ja käytin rahaa todella vähän. Silloin
sainkin ostettua ensimmäisen oman autoni ilman velkaa säästöilläni ja maksoin
autosta kymppitonnin verran. Jo silloin arvostin hyvää ja kunnollista autoa.
Yksi haasteeni onkin se, että käytän autoon liikaa rahaa. Tarvitsen työssäni
jonkin verran autoa ja lisäksi muuta ajoa tulee vuoden aikana välillä
runsaastikin niin, että kilometrejä kertyy noin 25 000 vuodessa.
Toivoisinkin että tulevaisuudessa oppisin olemaan auton suhteen tyytyväisempi
vähään. Välillä yritän kyllä perustella itselleni että koska teen niin paljon
töitä olen oikeutettu myös tuhlaamaan autoon. Toisaalta se onkin aikalailla
ainoa ylellisyys mun elämässä mihin rahaa kulutan. Mutta vähemmälläkin
pärjäisin. No, se siitä.
Valmistuttuani
vietin villiä sinkkuelämää ja jotenkin holtiton rahankäyttö on syystä tai
toisesta liittynyt minulla aina sinkkuuteen. Sitä vain on ehkä sosiaalisempi ja
liikkuvaisempi sinkkuna. Varattuna sitten nauttii kotona olosta eikä ehkä koe
samalla tavalla olevan tarvetta lähteä ”ulkoilemaan”. Sen huomaa myös
pankkitilillä.
Pahin rahaan
liittyvä ”moka” oli kun ajattelin lähteä mukaan erääseen rakennushankkeeseen,
josta ihan viime hetkellä jänistin. Siinä otin takkiini noin kymppitonnin
verran muun muassa sopimusten perumiseen liittyvinä kuluina. Toisaalta
mihinkään muuhun päätökseen en ole toisaalta ollut yhtä tyytyväinen. Päätöksen
rahallinen vaikutus oli lopulta pieni ja maksoin sen ilomielin vaikka se
taloudellisesti vähän kirpaisikin.
Aina minulla ei siis
ole mennyt taloudellisesti näin ”hyvin”. Riippuen toki siitä kuka sen
määrittelee kellä menee taloudellisesti hyvin, mutta itse ainakin koen että
tällä hetkellä minulla menee taloudellisesti hyvin, saa toki olla eri mieltä J Vielä reilu vuosi takaperin minun tilini osoittivat
puhdasta nollaa ja luottokortit lauloivat. Minulla oli pari vuotta aiemmin,
parisuhteen päättymisen seurauksena iskostunut ajatus että haluan olla
itsekseni. Kun olin ostanut itselleni ihanan ja upean kodin, ajattelin etten
tarvitse rahaa enää mihinkään vaan voin käyttää sen itseeni ja niihin asioihin
jotka tuntuvat hyvältä. Juuri tässä kohtaa paljastuu siis ajatus siitä, että
ostan rahalla hyvänolon tunnetta. Vuoden vaihteessa heräsin kunnolla tajuamaan
että miksi ihmeessä reilunkokoisista tuloistani ei jää mitään säästöön ja ehkä
joku päivä olisi ihana tuon rinnalla olevan miehenkin kanssa ostaa yhteinen
koti. Melkein kaikki säästöni (poislukien toki sijoitusasunnot) olen siis
kerännyt tämän vuoden aikana. Blogini
postauksesta https://voikonainenymmartaarahasta.blogspot.com/2018/04/vuosi-2017-pakettiin-ja-jarkytys.html
piti käydä itsekin katsomassa että vuonna 2017 olin ostanut osakkeita 2100
eurolla. Sen jälkeen kaikki rahasto- ja osakehankinnat olen tehnyt tänä vuonna.
Voinkin sanoa, että
kyllä harmittaa etten ole tajunnut aloittaa säästämistä ja sijoittamista jo
paljon aiemmin! Jos olen nyt kahdeksan kuukauden aikana säästänyt tilille,
rahastoihin ja osakkeisiin rahaa yhteensä 15000e, mikä tilanne olisikaan jos
olisin tajunnut toimia samallalailla kaikki nämä vuodet. Se onkin talouteni
suurin moka, oma ymmärtämättömyys ja ehkä jopa tyhmyys!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti