Stressaava raha

Olen viime aikoina pysähtynyt useasti miettimään rahan stressaavaa vaikutusta. Raha stressaa erityisesti silloin kun sitä ei ole mutta se stressaa myös silloin kun sitä ei ole (tai ettei tarvitse miettiä joka kuukausi riittääkö raha ruokaan, asumiseen ja laskuihin). Tunnistan itsessäni suuren intohimon taloudellisiin asioihin ja siksi voin syventyä aiheeseen pitkiksi ajoiksi kadottaen ajantajuni. Mutta tunnistan myös taloudellisten pohdintojen ja suunnitelmien stressaavan vaikutuksen. Unelmien rakentaminen tavoitteiksi tarkoittaa tällaiselle suorittaja-keskeiselle luonteelle sitä, että tavoitteisiin on todella päästävä ja mahdollisimman pian eli mielellään etuajassa. Varjopuolena on se, että unohtaa elää. Jos joka päivä suurin osa ajatuksista liittyy vain rahaan ja siihen, paljonko sitä on kulunut tai jäänyt säästöön, on joku pahasti vialla. Lisäksi omatuntoni soimaa herkästi jos kulutan rahaa vaikka kulutuksen kohde olisikin tarpeellinen.

Päätinkin repäistä itseni irti raha-ajatusten pyörteistä viikon ajaksi ja onnistuin siinä hyvin, ehkä jopa huippuhyvin. Ja tuhlasinkin, käytin rahaa reilulla kädellä uusiin vaatteisiin, kauan unelmoimiini lenkkareihin ja hyvään ruokaan. Ja teki kyllä hyvää! Loppuvuonna aion toteuttaa kuukauden tauon taloudellisesta ajattelusta. Tottakai tiedostan että pidemmällä aikavälillä tällainen elämä tuhoaisi huolella kasatut säästöt mutta tällaisen irtioton koin kyllä hyvänä juttuna. Ajatukset ovat taas selkeät ja tavoitteet kirkkaat, mutta myös lisääntynyt ymmärrys (tai muistutus) siitä että elämääkin pitää elää. Pahinta olisi jos kuusikymppisenä voisi taputtaa itseään selkään ja kehua taloudellisen riippumattomuuden saavuttamisesta mutta samalla ymmärtää kuluttaneensa elämästään suurimman osan töitä painaen sosiaalisen elämän ja elämästä nautiskelun kustannuksella. Vai mitä mieltä te olette?